Pelottava Brodu

Oltiin tänään sitten ensimmäistä päivää tuolla harjoittelupaikassa, firma nimeltä Brodu. Ne tekee jotain kaappeja sun muuta, ja tänään tuli selväksi se, että ne tekee myös jotain raksa ja remppahommiakin.

Aamulla melkeen ehdittiin napata aamiaiselta leipänen matkaan, kun tän mestan aamupalasta vastaava mies ilmaantuu paikalle vasta siinä viisi-kymmenen minuuttia yli seitsemän. Sitten se rupeaa kaivamaan esiin jotain aamupalatarvikkeita satunnaisessa järjestyksessä. Ja meidän pitää lähteä viimeistään viisitoista yli ajamaan tuonne Brodulle, siellä pitäisi olla puoli kahdeksalta. Eli isot vihat rupeaa olemaan tota aamiais-äijää kohtaan, kun se ei saa persettään ajoissa paikalle.

No, oltiin tänään kuitenkin juuri puolelta siellä firmassa. Joku leidi näytti meille taukohuoneen ja antoi meille pukuhuoneeseen oman lukittavan kaapin. Tuo täti ei muuten puhunut sanaakaan englantia. Hän antoi myös raksahousut ja takin, sekä firman gollege -paidan. Sinänsä hyvä koska siellä hallissa oli hiton kylmä. Sillä tosin ei ollut mitään merkitystä, sillä paikan pomo - joka näyttää ihan Aimolta - sysäsi minut jonkun Christoferin matkaan, hän oli lastaamassa pakuun kasaa listoja. Tuo Vara-Aimo ei myöskään puhunut englantia, mutta kovasti se ranskaksi selitti mitä tässä tapahtuu. Minä jäin lastaamaan pakuun listoja ja Aimo vei Tuulin jonnekin muualle. Great. Sitten lähdettiin sen ihme ukon kanssa ajamaan sillä pakulla jonnekin. Ajattelin, että viemme ne listat jollekin asiakkaalle ja tulemme sitten takaisin tekemään sinne tehtaalle jotain. Ja vitut. Käytiin ensin jollain raksalla, missä rakennettiin hiton komeeta taloa, se näytti ihan joltain linnalta. Sen viereen rakennettiin jotain toista rakennusta, joka tehtiin kokonaan heinästä. Siis sellaisella old school -heinäkatto systeemillä.

Paikassa oli porukkaa ja siellä oli myös Tuuli. Me tosin ei tämän minun holhoojan kanssa jääty sinne työmaalle, vaan haettiin sieltä vain sirkkeli ja sille teline. Sitten hypättiin taas autoon ja ei vieläkään - kuten ei missään vaiheessa - ollut mitään hajua mitä tapahtuu. Sinänsä ei haitannut, kello oli jotain kahdeksan pintaan ja aamuaurinko rupesi paistamaan nätisti. Siinä sitten huristeltiin pitkin pikkuisia teitä ja maaseutua. Haisi jossain vaiheessa ihan lehmänpaska, sitä oli levitelty pelloille.

Ajettiin siinä ainakin jotain puoli tuntia, en tiedä miten pitkään. Tuo Christofer koitti jotain kysyä ja jutella, mutta aika vaikeeta oli kommunikoida. Ei kyllä haitannut, ei tarvinnut väkisin keksiä mitään puhuttavaa, kun kumpikaan ei tajunnut mitä toinen koitti sanoa. Sitten ajettiin johonkin autoliikkeen tai vastaava pihaan ja meinasin jo, että mitähän vittua nämä jollain listoilla tekevät. No mentiin vaan tankille.

Jossain vaiheessa sitten päädyttiin määränpäähän, joka oli joku julkinen isohko rakennus. Siellä oli sitten jotain remppatyyppejä, siellä tehtiin jotain laajennusta ja muutakin remonttia. Sitten hiihdin sen tyypin perässä, kun se ilmeisesti yritti etsiä sieltä paikasta jotain toista tyyppiä. Ja se oli kivaa, kun se ei sitten löytänyt etsimäänsä. Minä seuraan typeränä sitä ja jossain on jotain tyyppejä kelle se puhuu jotain. Lopulta oltiin sitten siellä laajennusosassa isolla porukalla. Siellä oli kolmetoista tyyppiä yhteensä ja yksi teki töitä. Ihan kuten Pehkosen Toni on sanonut; yksi tekee, muut kattelee. Tolla porukalla oli kovasti asiaa toistensa kanssa, ne katseli piirustuksia ja äimäili millon mitäkin. Holhoojani näytti olevan kyllä ihan yhtä pihalla, ilmeisesti siinä oli paljon sellaista asiaa joka ei koskettanut sitten meitä ollenkaan.

Jahkailua kesti aikansa ja sitten siirryttiin koko sakki yläkertaan, jossa oli asuinhuoneita. Paikka oli vanhainkoti. Kusi ja kuolema haisi. Siellä sitten pähkäiltiin aikamme jotain huonetta, siinä ne puhu ja katteli jotain ovenkarmia ja joo-o, olihan se juu, ovi se oli.

Tätä tällaista settiä kesti siinä puolen päivän tienoille ja sitten olikin ruokatauko. Se oli tiedossa, että jos ollaan jollain työmaalla tehtaan ulkopuolella, firma maksaa sapuskat jossain. Me menimme johonkin ravintolaan, joka oli jonkun ostoskeskuksen yhteydessä. Siellä sai valita melkein mitä vaan, jotain buffet -tyyppistä meininkiä siellä oli. Valitsin jotain lihaa, kun kassalla oleva äijä osasi puhua englantia ja hän selitti miten siellä toimitaan... Säätöä sekin oli silti, koska sitten piti mennä jonkun lapun kanssa sellaiselke tiskille missä kokki paitoi kaikkea settiä. Enhän mä tiennyt oliko mulle tulossa jauhelihapihvi vai jotain makkaraa, kun sanoin siellä kassalla vaan, että laita annos jotain lihaa.

Lopulta onnistuin sen holhoojan avustuksella metsästämään sen annoksen siltä kokilta grillin takaa. Sain ihan kokolihapihvin ja sen kylkeen sai laittaa vapaasti sellaisista kuppiloista lisukkeita, ranskiksia, makaronia, soosia, jotain outoja uppopaistettuja juttuja jne.

Sain siis syötyä. Jälkkäriksi oli ottanut pikkuisen kakkulaisen, missä oli vadelmia ja kermaa ja settiä. Oli aika hyvää kun joi sen vielä pikkuisen kaffelaisen kanssa.

Ruokailu ei kestänyt kovin kauaa, vaikka täällä on kuulemma tapana viettää se ruokatauko rauhassa. Kun oltiin syöty, tuo holhooja sanoi sitten jotain ja heilutti kädellään ympyrää. En tajunnut joten kovin montaa kertaa se ei jaksanut yrittää. Kun lähdettiin ajamaan, tajusin että se halusi näyttää sitä kaupunkia, eli pikkuisen saitsii-inkiä. Kaupunkihan oli nätti, se oli meren rannassa ja ajettiin sitä rantatietä jonkun aikaa. Aurinko paistoi ja radiosta tuli jotain ranskalaista hittipoppia. Ei hätää.

Ajettin aika pian kuitenkin takaisin sinne kusimestaan. No ei siellä onneksi kaikkialla kusi haissut, mutta niiden vanhusten huoneissa kylläkin. Tai jos ei haissut kusi, niin sitten jotkut lääkkeet tai kamferitipat yms.

Loppupäivästä ruvettiin sen holhoojan kanssa vaihtamaan noihin kammareihin listoja. Tai siis otettiin niistä aina yksi väliovi pois, ja laitettiin tilalle listat peittämään saranoiden ym. jäljet. Minä pääsin ruuvailemaan saranoita irti ja naulapyssyllä laittelin listoja kiinni. Samaan aikaan tuo äijä mittasi ja pätki sopiviksi listat. Eli ei tarvinnut oikeastaan tehdä mitään kovin pelottavaa. Ruuvailu tosin vähän vitutti, ihan normaalilla käsirukarilla piti saada irti tuhannen vanhat saranat, joiden päällä oli maalia ja kittiä ja kuoleman hajua. Lisäksi ylimmäiset oli sen verran korkealla, ettei pituuskaan riittänyt. Jollain pyhällä hengellä sain kuitenkin suurimman osan irti. Pari-kolme ylimmäistä ruuvia piti pyytää tuon hepun avata, mutta ne oli muutenkin niin tiukassa, ettei se raukkakaan kovin helposti niitä irti saanut. Siitä tyypistä tuli mieleen joku nelikymppinen Kiven Ilkka...

Mitään taukoja muutoin ei ollut, tosin sellaista tsuipailuahan se päivä oli ollut suurimmalta osin. Taas oli sakki ihan mukavaa ja yritti jotain puhua, mutta sama lopputuloshan siinä aina oli. Jotkut mummot ei tajunnu yhtään, että vittu mä en puhu ranskaa, kun ei ne tainnut muutenkaan kuulla mitään. Vastasin ranskaksi, englanniksi ja sitten ihan suomeksi, että en nyt ihan oikeasti saatana tajua. Onneksi se holhooja ilmaantui paikalle suht nopeasti, olin niiden pappojen ja mummojen armoilla välillä, kun ne kulki siinä käytävällä. Yksi pappa hengaili rullatuolissa keskellä käytävää, ja kun yksi mummo yritti tulla ovesta ulos käytävälle katsomaan siitä postinsa, niin se pappa peruutti tahallaan siihen mummoon ja se meinasi kaatua. Se oli sellanen mummo, että ei se kyenny muutenkaan kunnolla olemaan pystyssä ja toinen vittuilee vielä. Se jotain heiveröisesti sopersi sille papalle ja koitti työntää sitä pois, mutta se pappa vaan puski sitä tuoli mummoa kohden niin, että se meinas olla jo melkeen litistyksissä sen tuolin ja seinän välissä. Mitähän vittua siinäkin olisi pitänyt tehdä tai ajatella - osasi sitten kieltä tai ei, se oli kovin hämmentävää seurata lähietäisyydeltä.
Yksi pappa taas ohittaessaan laulo oikein komeasti ja pysähty mun kohdalle, otti hartiasta kiinni ja lauloi vielä isommin ja iloisesti suoraan mulle. Ihan kiva siinä sitten, hoitajat yritti sitä hoputella eteenpäin, mutta sillä oli ihan liian hyvät lääkkeet että se olisi mitenkään kiirehtinyt...

Joo, onneksi sitten jossain vaiheessa siirrettiin kamat autoon ja lähdettiin. Olin kantamassa kompuraa autoon ja kun nostin sen ylös, se holhooja esitti jotain, että se olisi painava, tai jotain että hän voi kantaa sen. Vitut, minä hienosti hymähdin jotain "Nääh" ja kannoin sen pois. Mie oon niiiin vahva, ne ei tajuukaan.

Joo, siinä puoli kuusi varmaan oltiin takaisin siellä tehtaalla, ja Tuuli siellä jo odotteli. Se oli puoli tuntia ollut jo vapaalla, kun se taloprojekti oli aika lähellä sitä tehdasta. Se oli joutunut kantamaan koko päivän jotain vitun painavia levyjä, ja oli ihan kuolemankielissä. Siellä raksalla tosin oli ollut joku joka puhui englantia ja lounaalla sakki oli tyhjentäny useamman pullon vinkkua. Että se kompensoi kyllä aika hyvin, mä tahdon myös vinkkua lounaaksi ja sitten voi jotain vähän rehkiäkin.

Sellasta tänään, oletan että mennään huomenna samaan mestaan jatkamaan samaa juttua. Sitten sen näkee. Jännää on, otan mukaan puhelimen kun siinä on eng-ranska sanakirja. Jos siitä nyt mitään apua sitten edes on. Jipii... Avasin uuden pullon vinkkua äsken, joten nyt on iltaviinin aika ja sitten petiin. Miau!