Pikku-Patonki!
Eihän täällä peräkylässä mikään netti toimi kunnolla. Asuinpaikkahan mainosti, että on mieletön interweppi langaton vielä ja hienoa, mutta ei se toimi. Nyt toimii toisen kerran, ja olen kokeillut päivittäin. Kohta se ilo tosin varmasti loppuu.
Kuitenkin, täällä olen ollut nyt muutaman päivän. Ei sitten saatu omia huoneita sen Tuulin kanssa, joka on toinen vaihdossa oleva kimuli. Tosin, viereisissä huoneissa on kaksi muuta suomalaista tyttöä myös Salpauksen oppilaita, joilla taas on omat huoneet. He maksavat saman verran kun mekin. Eri reilua, valitettiin jo sille opettajalle, joka meidät on tänne järkännytkin, mutta jos halutaan vaihtaa niin saatavilla on vaan useamman hengen huoneita ja ne maksaa enemmän. Ja sitä tietoa ei kyllä tullut perille, että miten paljon maksaa enemmän jne.
Kämppä on muuten kyllä ihan siisti ja ei haise pahalle. On jopa ikkunakin. Koululle on matkaa varmaan kilometri ja keskustaan ei sitäkään. Silti rauhallista ja hiljaista nukkua, että ei pitäisi kai valittaa. Mutta kyllä vähän ahistaa jos joutuu pidemmän aikaa tönöttämään kahdestaan tässä pikku luukussa. Yksin on ihan Mau!
Pariisin joku katu, matkalla juna-asemalle bussissa
Silloin maanantaina matka tänne itsessään sujui ihan jees - tosin ei noita lentojen vaihtoja pidä ottaa saatana. Melkeen 24h reissussa. Aamulla bussi lähti Lahdesta kello kolme aamuyöstä. Saksassa oli koneen vaihto ja Pariisiin laskeuduttiin iltapäivällä. Sieltä bussilla juna-asemalle ja junalla tänne Roche Sur Yon -nimiseen pikkukaupunkiin. Majapaikassa oltiin siinä 22.30. Ehdittiin jopa kaikkiin busseihin ja juniin mihin oli tarkoituskin.
Pariisin pappa ja nopea mummo - ja jotain rumia
Koulu jossa ollaan seikkailemassa
Tossa on kuva koulusta, johon mentiin silloin heti tiistaina. Kiltti opettaja-täti tuli meidät ihan hakemaan. Hirmuisen ystävällisiä ovat olleet. Koulussa meitä kiettätti ensin sakki opiskelijoita. Ne on kuulema menossa vaihtoon Bulgariaan ja siksi varmaan ne pistettiin esittelemään paikkoja. Ne tosin ei puhunu oikeastaan mitään. Me yritettiin kysyäkin jotain, mutta ei ne oikein tajunnu. Kyllä ne sitten jossain vaiheessa kysy meiltä jotain kysymyksiä, ne oli kirjottanu ne valmiiksi paperille. Ja kiusallaan me sitten pistettiin ne kertomaan jotain itestään. Koko sakki oli alaikäsiä, muutenkin koulussa näyttää olevan vaan ja ainoastaan tosi nuorta sakkia. Vipusella kun näkyy vaikka millasta hiihtäjää.
Meidät laitettiin sitten jonkun äijän hoteisiin puusaliin. Se vaikutti aluksi aika spuukilta, mutta ihan hauska ukko se on sitten kuitenkin. Hyvin sarkastinen ja kiusaa meitä tosin. Ei voi ottaa ihan tosissaan aina. Se pisti meidät tekemään pientä lipasta, korurasiaa johon sitten käytetään viiluja tai voidaan tehdä upotuksia simpukoista, metallista tai vaikka norsunluusta. Mä teen tietenkin simpukasta ja norsunluusta. Laatikko on sitten pähkinäpuuta. Ne opettajat on tosin melkeenpä tehnyt sen laatikon, kun ei ne meitä taida uskaltaa päästää mihinkään koneille. Ei kyllä haittaa. Mutta vähän aliarvioitu olo on kyllä. Ei siellä kovin montaa tyttöä ole, olikohan niitä kuulemma kolme, siis yhteensä siellä koko puupuolella!
Sitten siellä puuosastolla on yks ihan hirveä lipevä opettaja. Se ei onneks meille mitään opeta, mutta se mitä on nähty sitä ja vaihdettu pari sanaa - se riittää. Ollaan nimetty se lieroks. Sillä on sellanen niin hirveä perverssi ja kiero hymy kun sille jotain sanoo, ei osaa ihan selittää. Mutta jos katse voisi raiskata niin silleen siinä kävis. Se välillä kyttäilee jostain kauempaa meitä... Argh..
Sitten kolmas opettaja halus yks päivä kovasti näyttää meille jotain. Se ilmaantu vaan sinne puuluokkaan missä oltiin kahdestaan ja rupes säätää. Se oli joku nelikymppinen mies. Se ei osannu puhua englantia kovinkaan montaa sanaa, mutta se yritti ihan tosissaan. Se kaivo jotain mappeja kaapista ja näytti jotain kuvia harjotustöistä mitä ne opiskelijat tekee. Kovasti se niistä koitti selittää kaikkea, mutta ainoa mikä meni perille oli se, että yksi jakkara on toisen vuoden opiskelijoiden tehtävä ja sitten joku muu oli ekan vuoden opiskelijoille. Se piirsi paperille kuvia kun se koitti selvittää - ehkä - että tehdäänkö me huonekaluja vai taloja. Se piirteli siis jakkaroiden ja talojen kuvia. Sitten se vei meidät luokkaan katsomaan tietokoneelta kaikenlaisia mööpeleitä ja juttuja mitä siellä koulussa on tehty. Se oli sellasta hienoa arvausleikkiä, kun se halus kuitenkin koko ajan puhua niistä.
Yhdessä kuvassa rakennettiin jotain katosta, siinä oli kattotuolit ja jotain porukkaa rakentelemassa. Se ei onnistunu meille kertomaan mitä ne rakensi, joten se otti tussin ja piirsi meille taululle kuvan katoksesta. Sitten siihen katoksen alle se alko piirtämään jotain ja ajateltiin sen olevan autotalli. Se piirsikin jonkun konin näkösen ja sitten se hypähti laukka-askeleen ja samalla hirnu. Ei meinaan ole pitkään aikaan ollu yhtä hupasaa. Se oli muutenkin koko äijä sellasen koheltajan olonen, se ravas aina välillä hakemassa jostain jotain kynää tai muistitikkua tai sitä ja tätä. Koko ajan se puhu jotain. Vahingossa joskus joku sana melkeen englanniksi.
Mukavan lämmintä täällä on verrattuna kotio. Joissain puskissa kukkii ruusut ja sun muut kukkaset ja sitten on taas paljon puita joissa ei ole lehden lehteä. Ilma on ollu kyllä vähän huono, eilen sato koko päivän ja tänäänkin rippas pikkusen.
Yks päivä jotkut opiskelijat pyys meidät pelaamaan koripalloa (!?!) syömisen jälkeen, siellä kun se vitun tauko on kaksi tuntia. Me mentiin sitten ihan vitsillä kattomaan pallottelua. Se oli kyllä ihan kivaa kun sinä päivänä paisto just sillä hetkellä arska ja oltiin ulkona viskomassa niitä palloja. Pelattiin niiden kanssa jotain ihme peliä missä kaikki heittää vuorotellen koreja ja jotain ja sitten siirrytään ja jotain. Siitä sakista yksi puhuu meille englantia, mutta kyllä ne muut näyttää välillä ainakin jotain ymmärtävän.
Ihan kivoja siellä koulussa on kaikki ollu. Ruokalassakin niillä on ihan omat systeeminsä, että mitä otetaan ja sillain. Siellä on kokit laittamassa annoksia ja siihen saa valita parista vaihtoehdosta kamaa. Se Tuuli on kyselly aina sitten vähän, että mitä mikäkin on. Sehän ei myöskään puhu ranskaa. Mutta ei se kokkikaan taas englantia, se oli sellanen noin 50v mies. Se ymmärsi mitä Tuuli kysyi, ja sitten se rupesi esittämään kanaa kun ei osannut sanoa sitä englanniksi; "poot, pot pot pot" ja se käsillään teki jotain tiputanssin tapasta. Seuraavana päivänä se sitten esitti possua kun sitä oli ruokana. Eli ei kovin totista sakkia. Muutenkin se keittiöväki on ollu ilosia vaikka se on sellasta säätöä meidän kanssa. Tai no sen Tuulin kanssa ainakin. Mähän yritän välttää kaikkea ylimäärästä, ei kyllä ihan onnistu.
NÄIN muuten tossa äsken kaks kissaa ihan tossa kämpän lähellä. Oli ihan PöpönKissan näkönen ja sitten toinen Leo-kissan näkönen. Niillä oli kovasti jotain sanaharkkaa, metelöitsi ihan hirveesti toisilleen.
Mutta nyt lopettelen tältä illalta. Käyn viikonloppuna katsomassa jotain messuja - saatiin koulusta liput sinne, en tiedä oikein mitkä messut, mutta onpahan ohjelmaa. Miu MaU!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)